Kiinteistön valaistus kuluttaa enemmän sähköä kuin useimmat rakennuttajat ja kiinteistöpäälliköt arvaavat. Toimistorakennuksessa valaistus voi vastata 20–40 prosenttia koko sähkölaskusta, ja silti suunnitteluvaiheessa siihen kiinnitetään usein vähemmän huomiota kuin lämmitysjärjestelmään tai ilmanvaihtoon. Seurauksena on kiinteistöjä, joissa valot palavat täydellä teholla tyhjissä tiloissa, ohjausjärjestelmät on lisätty jälkikäteen puolinaisina ratkaisuina ja energiahukka jatkuu vuodesta toiseen ilman, että kukaan tarkalleen tietää miksi. Laadukas sähkösuunnittelu Nokialla ja muualla Suomessa on juuri se tekijä, joka ratkaisee, jääkö tämä potentiaali käyttämättä vai muuttuuko se mitattaviksi säästöiksi.
Tässä artikkelissa käymme läpi, miten ammattitaitoinen sähkösuunnittelu vaikuttaa valaistuksen energiatehokkuuteen käytännön tasolla. Kyse ei ole pelkästä lamppuvalinnasta. Suunnittelijan tekemät päätökset valaisinsijoittelusta, ryhmäjaosta, ohjausjärjestelmistä ja niiden integroinnista rakennusautomaatioon määrittävät sen, kuinka paljon kiinteistö kuluttaa sähköä seuraavan 20–30 vuoden aikana.
Artikkeli on kirjoitettu kiinteistökehittäjille, rakennuttajille ja tilaajaorganisaatioille, joilla on perustiedot rakentamisesta mutta ei syvää teknistä asiantuntemusta sähkösuunnittelusta. Käymme läpi alan keskeiset käsitteet, yleisimmät suunnitteluvirheet ja sen, miten laadukas suunnittelu muuttaa asiakkaan energiatavoitteet konkreettisiksi teknisiksi ratkaisuiksi.
Mitä valaistuksen energiatehokkuus tarkoittaa kiinteistösuunnittelussa?
Valaistuksen energiatehokkuuden ymmärtäminen alkaa kahdesta peruskäsitteestä: valotehokkuudesta ja valaistustehotiheydestä. Valotehokkuus ilmaistaan yksiköllä lm/W eli luumenia per watti, ja se kertoo yksinkertaisesti sen, kuinka paljon valoa saadaan yhtä kulutettua sähköwattia kohden. Perinteinen hehkulamppu tuottaa noin 10–15 lm/W, kun taas nykyaikainen LED-valaisin yltää helposti 100–160 lm/W:iin. Tämä ero ei ole marginaalinen, vaan se tarkoittaa, että sama valaistusvoimakkuus saavutetaan murto-osalla energiasta. Valotehokkuus on suunnittelussa ensisijainen mittari, koska se kertoo suoraan, kuinka tehokkaasti valaisin muuttaa sähköenergian hyödylliseksi valoksi.
Valaistustehotiheysarvo (W/m²) kuvaa sitä, kuinka paljon sähkötehoa käytetään valaistukseen neliömetriä kohden. Toimistorakennuksessa hyvin suunniteltu LED-järjestelmä voi alittaa 6–8 W/m², kun vanhemmassa kohteessa luku saattaa olla 15–20 W/m² tai enemmän. Tällä arvolla on suora yhteys rakennuksen E-lukuun, joka on Suomessa käytössä oleva rakennuksen kokonaisenergiankulutuksen mittari. Rakennusmääräykset asettavat E-luvulle raja-arvoja rakennustyypeittäin, ja valaistuksen tehotiheysarvo on yksi niistä tekijöistä, joita laskennassa käytetään. Suunnittelijan tehtävä on varmistaa, että valitut ratkaisut täyttävät nämä vaatimukset ja mielellään alittavat ne selvästi.
Valaistus ei ole irrallinen osa kiinteistöä, vaan se kytkeytyy suoraan muihin taloteknisiin järjestelmiin. Erityisesti lämpökuorma on tekijä, jota ei aina tule ajatelleeksi: valaisin, joka kuluttaa enemmän sähköä kuin tarvitaan, tuottaa samalla ylimääräistä lämpöä. Kesäaikaan tämä lämpö täytyy poistaa jäähdytysjärjestelmällä, mikä kasvattaa kokonaisenergiankulutusta entisestään. Sähkösuunnittelija toimii tässä kokonaiskuvan hallitsijana, jonka tehtävä on koordinoida valaistusratkaisut arkkitehtisuunnitelman, LVIA-järjestelmien ja rakennusautomaation kanssa niin, että lopputulos on energiatehokas kokonaisuus eikä joukko erillisiä optimoituja osia.
Miten sähkösuunnittelu vaikuttaa valaistuksen kokonaiskulutukseen?
Valaisinsijoittelu on yksi niistä suunnittelupäätöksistä, joiden energiavaikutus näkyy koko kiinteistön elinkaaren ajan. Kun valaisimet sijoitetaan oikein suhteessa tilan geometriaan, heijastuspintoihin ja käyttövyöhykkeisiin, tarvittava valaisimien kokonaismäärä vähenee. Huonosti sijoiteltu järjestelmä johtaa tilanteeseen, jossa osa tilasta on ylivalaistu ja osa alivaistaistu, ja kompensoidakseen puutteita lisätään valaisimia sinne, missä niitä ei alun perin tarvittaisi. Jokainen turha valaisin kuluttaa sähköä vuosikymmeniä.
Ryhmäjako on ehkä vähiten tunnettu mutta käytännössä yksi merkittävimmistä energiatehokkuuden tekijöistä sähkösuunnittelussa. Ryhmäjaolla tarkoitetaan sitä, miten valaisimet on kytketty yhteisiin ohjauspiireihin. Jos avotoimisto, neuvotteluhuone ja käytävä ovat kaikki samassa ohjausryhmässä, niitä kaikkia ohjataan yhtenä kokonaisuutena. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun neuvotteluhuoneessa pidetään palaveria, käytävällä ja tyhjällä avotoimiston osastolla palaa täysi valaistus. Oikein suunniteltu ryhmäjako mahdollistaa vyöhykeohjauksen, jolloin jokainen tila tai tilaosa voidaan sammuttaa tai himmentää itsenäisesti käyttötarpeen mukaan. Tämä yksi suunnittelupäätös voi vähentää valaistuksen energiankulutusta 20–40 prosenttia verrattuna liian suuriin ohjausryhmiin.
Ohjausjärjestelmän integrointi on tehtävä alusta alkaen, ei lisättävä jälkikäteen. Tämä on periaate, jota ei voi korostaa liikaa. Kun ohjausjärjestelmä suunnitellaan vasta sen jälkeen, kun ryhmäjako on jo lyöty lukkoon, joudutaan tekemään kompromisseja. Anturit sijoitetaan sinne, minne kaapelointi sattuu kulkemaan, ei sinne, missä ne toimisivat parhaiten. Himmennysohjaus ei toimi, koska valitut liitäntälaitteet eivät tue sitä. Jälkiasennuksen kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna siihen, että sama toiminnallisuus olisi suunniteltu mukaan alusta asti. Parhaimmillaan sähkösuunnitelma ja valaistussuunnitelma laaditaan rinnakkain niin, että ryhmäjako, anturisijoittelu ja ohjauslogiikka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.
Käytännön esimerkki: toimistotila ja teollisuushalli
Toimistotilassa päivänvalovyöhykkeet ovat keskeinen suunnittelukohde. Ikkunoiden lähellä olevat valaisimet voidaan kytkeä jatkuvaan himmennysohjaukseen, joka säätää keinovalaistuksen tasoa automaattisesti sen mukaan, kuinka paljon luonnonvaloa tilaan tulee. Tämä edellyttää, että kyseinen vyöhyke on omassa ohjausryhmässään ja että käytetyt valaisimet tukevat himmennystä. Kun nämä asiat on huomioitu jo suunnitteluvaiheessa, järjestelmä toimii saumattomasti. Jos ne jätetään myöhemmäksi, lopputulos on usein kompromissi, joka ei saavuta laskettuja säästöjä.
Teollisuushallissa tilanne on erilainen. Asennuskorkeudet voivat olla 8–12 metriä, valaistusvoimakkuusvaatimukset suuria ja käyttö epäsäännöllistä. Vyöhykeohjauksen merkitys korostuu, kun hallin eri osat ovat käytössä eri aikoina. Käytäväkohtainen läsnäoloohjaus hyllyväleissä on tyypillinen ratkaisu varastoissa, mutta sen toteuttaminen vaatii, että ryhmäjako on suunniteltu hyllyväleittäin eikä koko hallin laajuisesti. Oikein suunnitellussa teollisuushallissa valaistuksen energiankulutus voi olla 40–60 prosenttia pienempi kuin vastaavassa kohteessa ilman vyöhykeohjausta.
Valaistuksen ohjausjärjestelmät osana energiatehokasta suunnittelua
Läsnäoloanturit ovat yksinkertaisin ja usein kustannustehokkain tapa vähentää turhaa valaistuksen käyttöä. Ne havaitsevat tilan käytön ja sammuttavat tai himmentävät valot, kun tila on tyhjä. Passiiviset infrapuna-anturit (PIR) reagoivat lämpösäteilyyn ja soveltuvat hyvin tiloihin, joissa liike on selkeää, kuten käytäville ja WC-tiloihin. Mikroaaltoanturit havaitsevat myös pienet liikkeet seinien läpi ja sopivat paremmin tiloihin, joissa henkilö saattaa istua paikallaan pitkiäkin aikoja, kuten neuvotteluhuoneisiin. Oikein parametroitu läsnäoloohjaus vähentää valaistuksen kulutusta tyypillisesti 30–60 prosenttia verrattuna ohjaamattomaan järjestelmään.
Päivänvaloautomaatio perustuu valoisuusantureihin, jotka mittaavat tilan valaistustasoa jatkuvasti ja säätävät keinovalaistusta sen mukaan. Jatkuva himmennys on tässä parempi ratkaisu kuin askelmainen ohjaus, koska se on huomaamaton käyttäjälle ja tuottaa tasaisemman valaistusympäristön. Päivänvaloautomaatio voi vähentää energiankulutusta 20–40 prosenttia aurinkoisina päivinä, ja vuositasolla säästöt ovat merkittäviä erityisesti eteläjulkisivujen lähellä olevissa tiloissa. Tämä edellyttää kuitenkin, että anturit on sijoitettu oikein ja että valaistussuunnitelma on koordinoitu arkkitehdin kanssa julkisivun aukotuksen suhteen.
DALI (Digital Addressable Lighting Interface) on valaistuksen digitaalinen ohjausprotokolla, joka on käytännössä alan standardi ammattimaisessa valaistussuunnittelussa. DALIn keskeinen ominaisuus on yksilöllinen osoitteistus: jokainen valaisin tai liitäntälaite voidaan ohjelmoida erikseen, mikä mahdollistaa erittäin joustavan ohjauslogiikan. DALI-2-versio toi mukanaan standardoidun liitännän antureille, mikä yksinkertaistaa järjestelmäintegraatiota huomattavasti. DALI-himmennys tuottaa tyypillisesti 10–30 prosentin energiansäästön pelkästään ohjaamalla valaisimia käyttötarpeen mukaan ilman täyttä tehoa. Kun DALI yhdistetään läsnäoloantureihin ja päivänvaloautomaatioon, kokonaissäästöpotentiaali kasvaa merkittävästi.
Integrointi rakennusautomaatioon
Valaistuksen ohjausjärjestelmä ei tarvitse olla erillinen saareke, vaan se voidaan liittää osaksi kiinteistön laajempaa rakennusautomaatiojärjestelmää (BMS). KNX on yleisesti käytetty kiinteistöautomaation protokolla, joka mahdollistaa valaistuksen, lämmityksen, ilmanvaihdon ja muiden järjestelmien yhteisen hallinnan. Integraation hyöty kiinteistön omistajalle on konkreettinen: energiankulutusta voidaan seurata reaaliajassa, poikkeamat havaitaan nopeasti ja järjestelmää voidaan optimoida kerätyn datan perusteella. Saneerauskohteissa, joissa uuden kaapeloinnin vetäminen on hankalaa, langattomat protokollat kuten Zigbee tai Bluetooth Mesh tarjoavat toimivan vaihtoehdon ilman suurta rakennustyötä.
Yleisimmät suunnitteluvirheet, jotka heikentävät energiatehokkuutta
Ylimitoitettu valaistus ilman säätömahdollisuutta on yksi yleisimmistä ja kalleimmista suunnitteluvirheistä. Se syntyy tyypillisesti silloin, kun suunnittelija soveltaa standardiviitearvoja tilakohtaisen analyysin sijaan ja lisää vielä reilusti turvamarginaalia varmuuden vuoksi. Lopputuloksena on tila, jossa valaistusvoimakkuus ylittää tarpeen selvästi, mutta koska himmennysmähdollisuutta ei ole suunniteltu mukaan, valaistustasoa ei voida säätää. Koko elinkaaren ajan maksetaan sähköstä, jota ei tarvita. Ratkaisu on yksinkertainen: tilakohtainen valaistuslaskenta todellisten käyttötarpeiden pohjalta ja himmennysmahdollisuuden sisällyttäminen suunnitelmaan jo alusta alkaen.
Liian suuret ohjausryhmät ovat ongelma, joka juontuu usein kustannussäästöpaineista suunnitteluvaiheessa. Kun ryhmien määrää karsitaan, alkuinvestointi pienenee, mutta käyttökustannukset kasvavat koko elinkaaren ajan. Käytännön esimerkki: jos 500 neliömetrin toimistossa kaikki valaisimet ovat yhdessä ohjausryhmässä, päivänvalovyöhykkeiden hyödyntäminen on mahdotonta ja läsnäoloohjaus toimii korkeintaan koko kerroksen tasolla. Laskennallisesti tämä voi tarkoittaa 15–25 prosentin turhaa energiankulutusta vuositasolla. Kahdenkymmenen vuoden aikana puhutaan huomattavasta summasta, joka olisi voitu välttää paremmalla alkuvaiheen suunnittelulla.
Ohjausjärjestelmän jättäminen loppuvaiheen päätökseksi on rakennusprojekteissa toistuva ongelma. Ohjaus nähdään valinnaisena lisänä, jonka voi tarvittaessa jättää pois budjetin kiristyessä. Kun päätös ohjausjärjestelmästä tehdään vasta, kun ryhmäjako on jo lukkiutunut ja kaapelointi vedetty, joudutaan tekemään kompromisseja, jotka heikentävät järjestelmän toimivuutta pysyvästi. Jälkiasennuksen kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna alkuvaiheen integrointiin, ja usein lopputulos on silti puutteellinen. Tämä on yksi selkeimmistä esimerkeistä siitä, miten säästäminen suunnittelussa tulee kalliimmaksi elinkaaren aikana. Prosessimuutos on yksinkertainen: ohjausjärjestelmä määritellään hankesuunnitteluvaiheessa, ja ryhmäjako suunnitellaan ohjauslogiikan ehdoilla.
Sähkösuunnittelun rooli energiatehokkuusvaatimusten täyttämisessä
Suomessa rakennusten energiatehokkuutta ohjaa ennen kaikkea E-luku, jonka laskentaperusteet on määritelty rakentamismääräyskokoelman osassa D3. E-luku kuvaa rakennuksen laskennallista kokonaisenergiankulutusta, ja valaistuksella on siinä oma painotettu osuutensa. EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) asettaa puolestaan laajemman viitekehyksen, jonka mukaan uusien rakennusten on täytettävä lähes nollaenergiarakennuksen (NZEB) vaatimukset. Nämä vaatimukset tiukentuvat edelleen tulevina vuosina, ja suunnittelijan tehtävä on ennakoida nämä muutokset niin, että tänään suunnitellut ratkaisut kestävät myös huomisen vaatimukset. Valaistuksen osalta tämä tarkoittaa käytännössä LED-teknologiaa, älykkäitä ohjausjärjestelmiä ja huolellista dokumentaatiota.
Sähkösuunnittelijan vastuu energiatehokkuuden toteutumisessa on konkreettinen. Suunnittelija laskee valaistuksen tehontarpeen (W/m²), arvioi vuosienergianlaskelmat eri käyttöprofiileilla ja varmistaa, että ohjausjärjestelmien tuottamat säästöt on huomioitu laskelmissa realistisesti. Dokumentointi on tässä keskeistä: suunnitteluasiakirjat ovat välttämättömiä rakentamispäätöstä varten, ja as-built-dokumentaatio on välttämätön kiinteistön ylläpidon kannalta. Lisäksi sähkösuunnittelija koordinoi eri suunnittelualojen yhteistyötä: valaistussuunnittelija, LVIA-suunnittelija ja automaatiosuunnittelija tuottavat kukin omaa työtään, mutta niiden yhteensovittaminen on sähkösuunnittelijan vastuulla. BIM-pohjainen suunnittelu on tässä tehokas työkalu, koska se mahdollistaa ristiriitojen havaitsemisen jo suunnitteluvaiheessa ennen kuin mikään on rakennettu.
Kun asiakas asettaa tavoitteeksi energialuokka A:n tai tietyn E-luvun, sähkösuunnittelijan tehtävä on muuttaa tämä abstrakti tavoite mitattaviksi suunnittelupäätöksiksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi valaisimien tehotiheysvaatimusten laskemista, DALI-ohjauksen sisällyttämistä ryhmäjakoon ja päivänvalovyöhykkeiden määrittelyä. Saneerauskohteissa lähtötilanne on erilainen: olemassa oleva infrastruktuuri asettaa rajoitteita, ja suunnittelijan on arvioitava, mitä kannattaa uusia ensin ja millä vaiheistuksella energiatehokkuuden parannus on taloudellisesti järkevää toteuttaa. Usein pelkkä LED-uusinta yhdistettynä läsnäoloantureihin on jo kustannustehokas ensivaihe, jonka takaisinmaksuaika jää alle viiden vuoden.
Kiinteistösertifioinnit kuten LEED ja BREEAM ovat yhä useammin osa kaupallisten kiinteistöjen kehitysprojekteja. Valaistuksella on näissä järjestelmissä merkittävä painoarvo: sekä energiankulutus että valaistuksen laatu, kuten häikäisyn hallinta ja värintoisto, vaikuttavat pisteytykseen. Sähkösuunnittelija, joka tuntee näiden sertifiointijärjestelmien vaatimukset, voi ohjata valintoja niin, että tavoitepisteet saavutetaan ilman ylimääräisiä kustannuksia. Tässä roolissa suunnittelija ei ole pelkästään tekninen toteuttaja vaan kestävän kehityksen konsultti, joka auttaa asiakasta saavuttamaan liiketoiminnalliset ja ympäristötavoitteet konkreettisten teknisten ratkaisujen kautta.
Yhteenveto: laadukas sähkösuunnittelu on investointi, ei kustannus
Valaistuksen energiatehokkuus kiinteistössä ei synny pelkästä lamppuvalinnasta. Se syntyy siitä, miten valaisinsijoittelu, ryhmäjako, ohjausjärjestelmät ja niiden integrointi on suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi jo hankkeen alkuvaiheessa. Ammattitaitoinen sähkösuunnittelu varmistaa, että jokainen näistä päätöksistä tukee toisiaan, täyttää lakisääteiset vaatimukset ja palvelee asiakkaan energiatavoitteita koko elinkaaren ajan. Suunnitteluvirheet sen sijaan maksavat vuosikymmeniä, usein huomaamatta, koska niiden vaikutus näkyy kuukausittaisessa sähkölaskussa eikä yksittäisenä selkeänä tapahtumana.
Me autamme kiinteistökehittäjiä, rakennuttajia ja tilaajaorganisaatioita tekemään oikeita suunnittelupäätöksiä alusta alkaen. Jos sinulla on käynnissä uudisrakennusprojekti tai saneerauskohde, jossa valaistuksen energiatehokkuus on tavoitteena, ota yhteyttä. Käymme läpi tilanteesi ja kerromme, millaisilla ratkaisuilla tavoitteet ovat saavutettavissa realistisella investoinnilla ja mitattavalla takaisinmaksuajalla.
Usein kysytyt kysymykset
Milloin ohjausjärjestelmä kannattaa ottaa mukaan suunnitteluun, ja voiko sen lisätä jälkikäteen?
Ohjausjärjestelmä kannattaa määritellä hankesuunnitteluvaiheessa, ennen kuin ryhmäjako ja kaapelointi lyödään lukkoon. Jälkiasennus on teknisesti mahdollinen, mutta sen kustannukset ovat tyypillisesti 2–4-kertaiset verrattuna alkuvaiheen integrointiin, ja lopputulos on usein toiminnallisuudeltaan kompromissi. Saneerauskohteissa langattomat protokollat, kuten Zigbee tai Bluetooth Mesh, voivat olla kustannustehokas vaihtoehto, kun uuden kaapeloinnin vetäminen ei ole käytännöllistä.
Kuinka nopeasti LED-uusinta ja läsnäoloohjaus maksavat itsensä takaisin toimistokiinteistössä?
Tyypillisessä toimistokiinteistössä pelkkä LED-uusinta yhdistettynä läsnäoloantureihin maksaa itsensä takaisin 3–5 vuodessa, riippuen kohteen koosta, aiemmasta valaistustekniikasta ja sähkön hinnasta. Kun mukaan lisätään DALI-ohjaus ja päivänvaloautomaatio, investointi on suurempi, mutta vuotuiset säästöt voivat nousta 50–70 prosenttiin alkuperäisestä valaistuksen energiankulutuksesta. Tarkka takaisinmaksuaika kannattaa laskea kohdekohtaisesti sähkösuunnittelijan tekemän energialaskelman pohjalta.
Mitä eroa on DALI- ja KNX-ohjauksen välillä, ja kumpi sopii omaan projektiini?
DALI on valaistukseen erikoistunut protokolla, joka mahdollistaa yksittäisten valaisimien tai liitäntälaitteiden yksilöllisen osoitteistuksen ja himmentämisen – se on käytännössä alan standardi ammattimaisessa valaistusohjauksessa. KNX on laajempi kiinteistöautomaation protokolla, jolla voidaan hallita valaistuksen lisäksi lämmitystä, ilmanvaihtoa ja muita järjestelmiä yhden järjestelmän kautta. Useimmissa uudiskohteissa paras ratkaisu on yhdistelmä: DALI hoitaa valaistuksen hienosäädön, ja KNX integroi sen osaksi rakennuksen kokonaisautomaatiota.
Miten valaistussuunnittelu vaikuttaa LEED- tai BREEAM-sertifioinnin pisteisiin, ja mitä se vaatii suunnittelijalta?
Sekä LEED että BREEAM arvioivat valaistuksen osalta energiankulutuksen lisäksi myös valaistuksen laatutekijöitä, kuten häikäisyn hallintaa, värintoistoa (Ra-indeksi) ja päivänvalon hyödyntämistä. Sertifiointiin tähtäävässä projektissa sähkösuunnittelijan on tunnettava kunkin järjestelmän pisteytysperusteet ja otettava ne huomioon valaisinvalinnoissa ja ohjauslogiikassa jo suunnitteluvaiheessa. Oikein suunniteltu valaistusratkaisu voi tuottaa merkittävän osan tavoitepisteistä ilman lisäkustannuksia, kun vaatimukset on huomioitu alusta alkaen eikä jälkikäteen korjaillen.
Mikä on realistinen valaistustehotiheysarvo (W/m²) toimistossa, ja miten tiedän, onko nykyinen kiinteistöni tehoton?
Hyvin suunniteltu LED-pohjainen toimistovalaistus alittaa nykyään 6–8 W/m², kun taas vanhemmissa kohteissa luku voi olla 15–20 W/m² tai enemmän. Nopein tapa arvioida nykytilanne on pyytää sähkösuunnittelijaa tekemään olemassa olevan valaistuksen kartoitus: se kattaa valaisimien tehot, ryhmäjaon, ohjauksen toimivuuden ja vertailun nykyisiin suositusarvoihin. Tämä kartoitus toimii myös lähtökohtana saneeraussuunnitelmalle ja sen kustannus-hyötyanalyysille.
Voiko pienessä saneerauskohteessa toteuttaa energiatehokkaan valaistuksen ilman täyttä DALI-järjestelmää?
Kyllä voi. Pienissä kohteissa yksinkertainen läsnäoloohjaus PIR-antureilla ja himmennettävät LED-valaisimet voivat tuottaa merkittävät säästöt ilman täyden DALI-järjestelmän investointia. Ratkaisevaa on, että ryhmäjako suunnitellaan riittävän tarkaksi – edes tilakohtainen ohjaus ilman yksilöosoitteistusta parantaa energiatehokkuutta huomattavasti verrattuna yhteen suureen ohjausryhmään. Sähkösuunnittelija osaa arvioida, millä ratkaisutasolla saavutetaan paras suhde investoinnin ja säästöjen välillä juuri kyseisessä kohteessa.
Mitä kysymyksiä minun kannattaa esittää sähkösuunnittelijalle ennen projektin aloittamista?
Pyydä suunnittelijaa kertomaan, miten hän huomioi ryhmäjaon ohjauslogiikan ehdoilla, ei pelkästään kaapeloinnin helppouden perusteella. Kysy myös, tekeekö hän tilakohtaisen valaistuslaskennan vai soveltaako hän yleisiä standardiarvoja, ja miten hän koordinoi työtään valaistus-, LVIA- ja automaatiosuunnittelijoiden kanssa. Hyvä suunnittelija osaa esittää eri ratkaisuvaihtoehtojen kustannukset sekä niiden laskennalliset energiasäästöt ja takaisinmaksuajat vertailukelpoisessa muodossa jo hankesuunnitteluvaiheessa.